Kolmetoista seura- ja tuotantoeläinlajiamme ovat ensimmäinen luku. Tutkijat selvittävät viestintää kaikkialla eläinkunnassa, ja jokainen uusi laji tarvitsee oman etogramminsa, joka rakennetaan juuri sitä lajia koskevasta tutkimuksesta. Tässä joitakin töitä, jotka innostavat meitä eniten.
Kaskelotit puhuvat rytmikkäillä naksahdussarjoilla, joita kutsutaan codoiksi. Vuonna 2024 tehty tuhansien codojen analyysi osoitti, että ne vaihtelevat tempoltaan, rytmiltään ja pieniltä lisänaksahduksiltaan ja yhdistyvät kuin äänten aakkosiksi, paljon rikkaammiksi kuin kukaan odotti.
Sharma et al. 2024, Nature Communications Lue Lähde: kaskelotit
Silkkiapinat käyttävät tiettyjä ”phee”-ääniä nimetäkseen yksittäisiä perheenjäseniä, ja ne tunnistavat, milloin ääni on tarkoitettu juuri heille.
Oren et al. 2024, Science Lue Lähde: silkkiapinat
Preeriakoirien varoitushuudot eivät sano vain ”vaara”. Ne muuttuvat pedon tyypin mukaan ja jopa lähestyvän ihmisen koon ja värin mukaan.
Slobodchikoff, Paseka & Verdolin 2009, Animal Cognition Lue Lähde: preeriakoirat
Varikset tunnistavat yksittäisten ihmisten kasvot, muistavat vuosien ajan ihmiset, jotka ovat uhanneet heitä, ja opettavat muitakin variksia räkättämään näille ihmisille.
Marzluff et al. 2010, Animal Behaviour Lue Lähde: varikset
Afrikannorsut näyttävät puhuttelevan toisiaan nimen kaltaisilla äänillä. Norsut reagoivat voimakkaammin äänitteisiin, jotka oli alun perin suunnattu heille itselleen, kuin muille suunnattuihin ääniin.
Pardo et al. 2024, Nature Ecology & Evolution Lue Lähde: norsut
Pesään palaava keräilijämehiläinen tanssii. Hänen ”heilutusjaksonsa” kulma osoittaa suunnan kukille, ja sen pituus kertoo, kuinka kaukana kukat ovat.
von Frisch, Nobel-palkinto 1973 Lue Lähde: mehiläiset
Rotat päästävät leikin ja kutittelun aikana ultraäänisirkutuksia, joita on verrattu nauruun. Tutkijat ovat myös kehittäneet validoidun irvistysasteikon, jolla kipu voidaan tunnistaa rotan kasvoilta.
Panksepp & Burgdorf 2000; Sotocinal et al. 2011 Lue: nauru Lähde: rotat Lue: irvistysasteikko Lähde: rotat
Luonnonvaraiset papukaijanpoikaset saavat vanhemmiltaan yksilölliset yhteyshuudot, jotka toimivat lähes kuin nimet.
Berg et al. 2012, Proceedings of the Royal Society B Lue Lähde: papukaijat
Ryhävalasurokset laulavat pitkiä, rakenteeltaan järjestelmällisiä lauluja, ja kokonaiset populaatiot muuttavat lauluaan yhdessä. Uudet laulut voivat levitä kokonaisen valtameren halki parissa vuodessa. Se on yksi selkeimmistä esimerkeistä eläinten kulttuurista.
Garland et al. 2011, Current Biology Lue Lähde: ryhävalaat
Vihermarakateilla on eri varoitushuudot leopardeille, kotkille ja käärmeille, ja jokainen huuto saa ryhmän pakenemaan eri tavalla: puuhun, pensaikkoon tai kahdelle jalalle nousten tähyilemään ruohikkoa.
Seyfarth, Cheney & Marler 1980, Science Lue Lähde: vihermarakatit
Surikaattien varoitushuudot kertovat sekä pedon tyypin että uhan kiireellisyyden, joten ryhmä tietää, pitääkö tarkkailla, juosta koloon vai kerääntyä yhteen.
Manser 2001, Proceedings of the Royal Society B Lue Lähde: surikaatit
Jokaisella sudella on oma, yksilöllinen ulvontansa. Tutkijat pystyvät tunnistamaan yksittäiset sudet pelkän ulvonnan perusteella, ja lauman jäsenet löytävät ulvonnan avulla toisensa pitkienkin matkojen päästä.
Root-Gutteridge et al. 2014, Bioacoustics Lue Lähde: sudet
Hiiriurokset laulavat naaraille ultraäänilauluja, aivan liian korkeita meidän kuultaviksemme, ja laulujen rakenne muistuttaa paljon linnunlaulua.
Holy & Guo 2005, PLoS Biology Lue Lähde: hiiret
Nuoret seeprapeippokoiraat oppivat laulunsa aikuiselta opettajalta ja harjoittelevat sitä jokeltelua muistuttavan vaiheen kautta. Siksi laji on keskeinen malli sen tutkimisessa, miten puhe opitaan.
Brainard & Doupe 2002, Nature Lue Lähde: seeprapeipot
Mustekalat ja seepiat puhuvat ihollaan muuttamalla väriä, kuviota ja pintarakennetta sekunnin murto-osissa viestiäkseen, varoittaakseen ja naamioituakseen.
Hanlon & Messenger 2018, Cephalopod Behaviour Lue Lähde: mustekalat
Pullokuonodelfiineille kehittyy tunnusvihellys, joka toimii kuin nimi. Kun tutkijat soittivat delfiineille niiden oman vihellyksen toisen delfiinin kopioimana, delfiinit vastasivat.
King & Janik 2013, PNAS Lue Lähde: delfiinit
Luonnonvaraiset simpanssit käyttävät kymmeniä erilaisia eleitä, joilla on tietyt merkitykset, ”sukise minua” -pyynnöstä ”seuraa minua” -kehotukseen, ja moni näistä eleistä on yhteisiä bonobojen kanssa.
Hobaiter & Byrne 2014, Current Biology Lue Lähde: simpanssit
Tiaisilla on sisäänrakennettu uhka-asteikko. Mustalakkitiaisella useammat ”dee”-tavut huudon lopussa tarkoittivat, että lähistöllä on pienempi ja vaarallisempi peto.
Templeton, Greene & Davis 2005, Science Lue Lähde: tiaiset
Mustakarhut ehtivät kertoa paljon ennen kuin ne koskaan rynnistävät. Puuskutus, leukojen naksuttelu, maan läimiminen ja valehyökkäykset ovat yleensä hermostuneen karhun pyyntö saada tilaa, eivät hyökkäys.
North American Bear Center, Vocalizations and Body Language Lue Lähde: mustakarhut
Töyhtökyyhkyt hälyttävät siivillään. Erityinen lentosulka saa aikaan korkean vihellyksen, kun säikähtänyt lintu lähtee lentoon, ja muut kyyhkyt pakenevat sen kuullessaan.
Murray, Zeil & Magrath 2017, Current Biology Lue Lähde: kyyhkyt
Kaupunkien punarinnat laulavat keskellä yötä, ja syynä on melu. Ne punarinnat, joiden ympäristössä päivät olivat meluisimpia, lauloivat pimeän tultua ja siirsivät laulunsa hiljaisiin tunteihin, jotta se kuuluisi. Katuvaloilla oli paljon pienempi merkitys.
Fuller, Warren & Gaston 2007, Biology Letters Lue Lähde: punarinnat
Egyptinhedelmälepakot riitelevät paljon, ja niiden kinasteluäänet kertovat, kuka ääntelee, kenelle ja mistä riidassa on kyse: ruoasta, nukkumapaikasta vai parittelusta.
Prat, Taub & Yovel 2016, Scientific Reports Lue Lähde: lepakotÄänestä lajia, jonka haluat seuraavaksi, tai kerro meille laji, jota emme ole tulleet ajatelleeksi. Eläinten turvakodit, tutkijat, eläintenhoitajat ja uteliaat eläinihmiset: haluamme kuulla sinusta.
Arkisia hetkiä kotoa, luonnosta ja maatilalta. Seuraa meitä, niin näet lisää: @fauna.vera.